Harrastuksia, ei niitä sitten ookaan niin paljon...

Aikaisemmassa bloggauksessani unohdin kertoa nimeni (hyvä minä!), joten voisin sitäkin teille valaista. Minusta oli ensin tarkoitus tulla Noora, mutta vanhempani siunasivat minut lopulta nimellä Veera. Jos jotain kiinnostaa, niin toinen nimeni on Eveliina.

Edellisessä kirjoituksessa lupailin teille monen moisia asioita, joista tulisin myöhemmin kertomaan. Ajattelin, että voisin aloittaa kertomalla harrastuksistani - se tuntuu jotenkin kaikkien luontevimmalta. Joten, pitkästykää tai nauttikaa, ihan miltä itsestänne parhaalta tuntuu. 

Hobby nummer eins... Taitoluistelu. 

Tämä taitaakin sitten olla pitkäaikaisin harrastukseni, jonka aloittamista en ole missään vaiheessa katunut. Harrastusvuosia on kertynyt 9-10, eikä loppu ainakaan toistaiseksi häämötä. 

  Taitoluistelussa parasta on ehdottomasti sen monipuolisuus. Liikkeitä on paljon, enkä varmasti koskaan tule hallitsemaan niitä huipputasolla - kilpailuissa en ole menestynyt, mutta harrastus on silti antoisa. Oikeastaan en mikään innokas kilpailija ole, lähinnä kausi huipentuu aina näytökseen, jossa esitetään milloin lumikki jäällä, milloin joku toinen tunnettu satu. Tämän vuoden näytöskin alkaa jo olla lähellä, roolit toivottavasti selviävät pian. Viime vuonna sain ensimmäisen yksilöroolini ja esitin Aladdinissa papukaija Jagoa (koska olen lyhyt ja sovin näin linnuksi xD), tänä vuonna toivottavasti linturoolit jäävät muille - jos niitä on tulossa.

Suosikkiliikkeitäni ovat ikkunavaaka, istuma(vaihto)piruetti, lutz, ritti, flippi... Juu, mitä minä näitä teille selitän, kun lsita kuitenkin jatkuu todella pitkälle. (: Kaksoishyppyni päättyvät usein kahdenjalan alastuloon tai kaatumiseen, mutta jos jossain vaiheessa onnistun ihkutan sitä täällä teille (suurissa seuroissa ne ovat hyppineet kaksoishyppyjä monta vuotta jo meidän ikään mennessä).

Hobby nummer zwei... Kuvataidekoulua.

Kuvataidekoulu onkin sitten hieman tuoreempi harrastus, olisiko tässä sitten kolmas/neljäs vuosi meneillään... 

Joka tapauksessa lähin kuvataidekoulu löytyy Turusta, minne saan kyydin isältä joka torstai - kertyneitä poissaoloja lukuunottamatta. 

  Kuvataidekoulussa olen saanut kehittää taitojani ja olen todella tyytyväinen siihen, että aloitin harrastuksen. Olen saanut maalata ohjatusti öljyväreillä, tehdä savitöitä, piirtää lyijykynällä niin että kommentti on koko ajan kysymisen päässä ja tehdä montaa montaa muuta asiaa... Ja totta kai osaa näistä voi tehdä ihan kotonakin, mutta mulla työt on onnistunut parhaiten tuolla. Siellä ihan oikeasti teen sen kaks ja puol tuntia sitä työtä per kerta ja jatkan aina viikon päästä, kotona kiinnostus ei riitä, se on tullut huomattua. Yhtenä esimerkkinä yksi työ, jota väsäsin päälle kymmenen tuntia.. Kotona oisin hutassut sen tunnissa. 

Noin muuten voisin tähän tunkea tällaisia muita 'harrastuksia'.

• Ahmin kirjoja milloin aika riittää.
• Kirjoittelen ja piirtelen.
• Hihhuloin kamera kädessä milloin mitäkin kuvaillen.
• Puuhailen koiran/koirien kanssa. 
• Liikuskelen kaverien kanssa.
• Lauleskelen (singstaria + muuten).
• Datailen netissä.

Tämä nyt oli hiukan tylsä tietopaketti, toivottavasti tulevat ovat hieman parempia - ja ehkä hieman vähemmän tekstiä voisin seuraavaan laitella. Kuvapainotteista siis luvassa. ♥

Ruudun takana väijyy.. kuka?

Heipati rallaa!

Mä en oikeastaan ole koskaan villeimmissä ajatuksissanikaan kuvitellut perustavani blogia, mutta tässä sitä kuitenkin istutaan näpy-näpy-näpyttelemässä ja yritetään saada ensimmäistä tekstiä kirjuutettua julkaisukuntoon.

Jotenkin oon aina ajatellut kaikki blogit jonninjoutaviksi pätemispaikoiksi, ja katsonut niitä ja niiden kirjoittajia vähän nokanvartta pitkin. Mutta näin myöhemmällä iällä mä olen tajunnut että se on ollut tosi typerää käytöstä - ja sieltä turhan jauhannan joukosta löytyy myös tosi mielenkiintosia juttuja. Ja nyt kun tässä puhun jonnin joutavasta jauhannasta, niin täytyy kyllä todeta, että sitä tää mun oma kirjoitukseni taitaa lähinnä olla. Mutta no, toivottavasti joku jaksaisi silti lukea ja mahdollisesti kommentoidakin (jos ei nyt tähän sisällöttömään viestiin, niin ainakin tuleviin).

Mun ois näin alkuun varmaankin syytä hieman kertoa kuka tai mikä mä olen. Eli joops. Olen -96 Tampereella syntynyt nuori naisenalku. Viisi ensimmäistä elinvuottani asustelin samaisessa kaupungissa, tarkemmin Hervannassa. Sittemmin muutin perheeni kanssa maalle, tällaiselle pikkuiselle paikkakunnalle kuin Säkylä. Vaikka eipä se kyllä kaduta, sillä täällä olen saanut viettää elämäni parhaat (ja huonoimmat) päivät.

Olen eroperheen lapsi ja asustan äidin kanssa keskustassa, isä asuu tuolla peltojen keskellä n. 2km päässä. Olen perheemme esikoinen, taakse jäävät sitten pikkuveljet S & E (nimet pidetään salassa tarkoituksella, en halua päälleni noiden kahden tai kenenkään muunkaan vihoja).

  Olen aina ollut todella eläinrakas. Meillä onkin noita eläimiä sitten ollut useampaakin sorttia. Kääpiö-angorakanit Kaapo ja Viiru kuolivat vanhuuteen ja maatiaiskissa Väinöä ei ole enää näkynyt isän luona (ei ole palannut reissuiltaan, joilla joku ilmeisesti ruokkii sitä oikein säännöllisesti), mutta siellä asustaa lisäksi kaksi muuta kissaa, Leo ja Nelli sekä oma rakkauteni berninpaimenkoira Tessi ja uusin tulokas newfoundlandinkoira Sanni. Täällä äidin luona lemmikkikatraaseen kuuluvat kleinspitz Kunkku ja kääpiöhamsterini Tofu.

Niin.. Tähän asti on suht helppo kertoa itsestään, mutta sen jälkeen ongelmat alkavat. Vihaan itseni kehumista, se saa mut oikeasti tuntemaat itteni itserakkaaksi ja omahyväiseksi. Toisaalta itsensä haukkuminenkana ei oikein tunnu hyvältä, niin mieluiten jätän senkin väliin. Mutta, kai mä sitten yritän jotain teille selittää vielä.

Olen luonteeltani avoin ja ystävällinen. Mun on tosi hankala valehdella asioista ja ihmisten haukkuminen ei tunnu kivalta. Kehujen vastaanottaminenkaan ei oo mitään helppoa, vaikka tajuaisinkin sen pitävän ihan paikkansa. Alan aina kehuja vastaanottaessani kiemurrella ja yritän sitten keksiä jotain fiksua sanottavaa, mutta yleensä pysyn vaan hiljaa. Omina vahvuuksina pidän sitä, että löydän jokaisesta ihmisestä yleensä jotain hyvää (kaikissahan on jotain hyvää!) ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Huonoinpia piirteitäni ovat ehkäpä toisinaan esiintyvä ujous ja asioiden liian helposti antaminen periksi.

Ulkonäköäni näette myös kuvista, mutta voin nyt siitäkin sanasen kertoa. Olen vajaa 160 cm pitkä, ruskeahiuksinen tyttö. Hiukseni ovat luonnonkiharat ja ne elävät omaa elämäänsä (kihartuvat kun en halua ja suoristuvat kun haluan niiden kihartuvan - elä nyt noiden kanssa). Silmäni ovat harmahtavan vihreät ja silmälasit ovat olleet vakiovarusteeni viidenneltä luokalta, jos oikein muistan.

Pukeutumisestani saatte kuulla myöhemmin, saatan tässä jossain vaiheessa koota pientä kollaasia vaatteistani. Lisäksi esittelen teille harrastukseni, musiikkisuosikkejani ja monia muita juttuja. Siihen asti kuitenkin saatte tyytyä tähän tietomäärään. Omaa naamaani en ole koskaan tykännyt tunkea minnekään, mutta nyt on muutama hyvä kuva tullut otettua, joten saatte nyt niitäkin.

Voit miettiä miten mitätön mä oon,
Luottaa omaan loistavaan intuitioon
Voit uskoa fraaseihin lohduttaviin,
Muttet tiedä miltä minusta tuntuu.

Blogissani aion puhua teille elämässäni minua kohdanneista ongelmista, murheista ja itseäni painavista asioista. Moni on saattanut kokea vastaavia tilanteita tai asioita, minkä vuoksi toivonkin teidän rohkeasti kommentoivan teksteihin - mikäli ne teitä jollakin lailla koskettavat. Älkää pelätkö sanoa mielipidettänne. : )